Jalkasieni eli jalkasilsa – Oireet ja hoito – Sienilääke ja valkosipuli

Jalkasieni on jalassa esiintyvä ihotauti, jonka aiheuttaa Trichophyton-suvun rihmasieni. Jalkasieni- eli jalkasilsainfektio esiintyy tavallisesti ensin varpaiden välissä (4. ja 5. varvas), josta se saattaa levitä muualle jalan lähialueelle kuten esimerkiksi jalkapohjaan tai kantapäähän.

Jalkasienen tavanomaisia tunnusmerkkejä ovat ihon kutina, punoitus, halkeilu ja hilseily sieni-infektiolle altistuneilla alueilla. Muita jalkasienen oireita voivat olla ihan pistely, kuivuminen, vaalea peite, paha haju ja nesteiset rakkulat iholla.

Jalkasientä voivat aiheuttaa seuraavat tekijät: jalkojen lämpö ja kosteus (esim. jalkojen hikoilu pitkiä aikoja umpinaisissa kengissä), henkilön vastustuskyvyn heikkeneminen esim. jonkin sairauden aikaansaamana, uimahallien ja muiden yleisten liikuntapaikkojen kosteat tilat (jalkasieni voi saada alkunsa jalan mahdollisen haavan kautta) sekä rikkinäinen iho. Miehillä jalkasientä esiintyy yleisemmin kuin naisilla.

Jalkasienen hoitoon käytetään lääkkeitä, yleisimmin apteekista saatavaa terbinafiinia. Terbinafiini tuhoaa silsasieniä. Varvasvälissä esiintyvää sieni-infektiota voidaan hoitaa apteekista saatavalla lääkevoiteella joka sisältää ns. atsoleita (esim. mikonatsoli, ekonatsoli tai klotrimatsoli). Varvasvälissä esiintyvästä jalkasienestä pääsee yleensä eroon sienilääkevoiteen avulla yleensä muutamassa viikossa. Jos jalkasientä ei hoida mitenkään, se voi vaivata jopa useiden vuosien ajan.

Jalkasienen eli jalkasilsan uusiutuminen on tavallista, joten vaikka sienilääkevoiteen tai -pulverin avulla pääseekin melko nopeasti jalkasienestä eroon, jalkasienen uusiutuminen ehkäisemiseksi myös jatkossa lääkevoitelua jatketaan niin, että varvasvälit voidellaan lääkeaineella 1-2 kertaa viikossa jalkojen pesun ja kuivauksen jälkeen. Tätä ennaltaehkäisevää sienilääkevoiteen käyttöä voidaan jatkaa muutamien kuukausien ajan jalkasienen uudelleen syntymisen ehkäisemiseksi.

Jalkasienen elävät sieni-itiöt jäävät myös kenkiin, joten vanhat kengät on hyvä heittää roskikseen ja ostaa tilalle uudet kengät. Myös uusiin kenkiin kannattaa pistää sienilääkepulveria silloin tällöin muutamien viikkojen ajan.

Vaikka jalkasieneen saakin sienilääkkeitä apteekista, jalkasilsan hoitoon sopii myös hyvin valkosipuli. Valkosipuli sisältää ajoeenia, yhdistettä joka tehoaa erään tutkimuksen mukaan jalkasienen hoitoon hyvin.

Jalkasientä voi hoitaa lääkkeillä kotona, mutta jos hoidosta ei näytä olevan muutamien viikkojn päästä apua, tai jos sieni-infektio leviää varpaiden kynsiin tai jalkapohjaan, olisi hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin.

Iskiashermo ja iskiaskipu – Iskiaskivun hoito

Iskiashermo on kehon paksuin ja pisin hermo, joka kulkee kehon takaosassa lanteesta reiteen. Iskiashermossa on paljon liikesyitä ja hermosyitä. Hermo vastaa pohkeen, takareiden, jalkaterän lihaksien ja suurelta osin kummankin jalan hermottamisesta. Vaikka iskiaskipu saattaa tuntuakin alaraajoissa, sen syynä voi olla lannerangan välilevyn pullistuma, josta kipu ikään kuin säteilee toiseen paikkaan hermon välityksellä. Iskiashermon liikesyiden välityksellä esimerkiksi alaselässä oleva iskiasvaiva voi siis tuntua kipuna vaikkapa takareidessä.

Iskiaskipua esiintyy lähes puolella suomalaisista jossain elämänsä vaiheessa, joten kyseessä on hyvin yleinen ongelma. Iskiaskipu voi tuntua lievempänä tai jopa ankarana jatkuvana kipuna, joka hankaloittaa suuresti normaalia elämää. Iskiaskivun syynä voi olla esimerkiksi selkärangan pullistuma välilevyssä tai välilevyn rappeuma. Lähes kaikki iskiaskivusta ja iskiaksesta kärsivät pääsevät eroon vaivastaan 2-3 kuukaudessa.

Iskiaskipuun ei ole olemassa yhtä hoito- tai muuta menetelmää, jolla iskiaskivusta pääsisi helposti ja heti eroon. Iskias on vielä nykyäänkin usein hankalasti hoidettava vaiva, sillä se on yksilöllinen ja siihen on olemassa monta eri hoitomenetelmää. Jos potilaalla on kovia iskiaskipuja, hänen hoitamisensa tapahtuu monesti yrityksen ja erehdysten kautta. Toimivan hoitomenetelmän löytäminen voi viedä aikaa, ja tarkkojen tietojen saaminen potilaan iskiasvaivan luonteesta edesauttaa asioita huomattavasti.

Yleisesti ottaen kaikenlainen liikunta (esim. kävely) ja erilaiset liikesarjat, joihin kuuluu esimerkiksi venyttely, auttavat iskiakseen.

Iskiaskipuun voidaan käyttää kivun lievittämiseksi tulehduskipulääkettä. Jos tämä ei kuitenkaan auta, lääkäri voi määrätä käytettäväksi keskushermostoon vaikuttavia opiaatteja, joiden avulla kivun tunne häviää.

Enemmän tietoja iskiaksesta ja iskiaksen hoidosta.

Iskias – Oireet ja hoito – Iskiasvaiva eli lonkkahermosärky

Iskias johtuu selkäytimestä alkavan lonkkahermojuuren ärtymisestä, joka tuntuu kipuna alaselässä tai sen alapuolella. Iskiaskipu voi tuntua säteilynä jopa varpaissa asti. Lonkkahermo alkaa selän alaosasta ja kulkee kumpaakin jalkaan. Säteilevä iskiaksesta johtuva kipu voi tuntua esimerkiksi alareidessä, polven yläpuolella. Kivun voimakkuus voi olla lievää tai jopa hyvinkin ankaraa. Tietyt kehon asennot voivat aiheuttaa enemmän kipua kipukohdassa kuin muut.

Iskiaksen syynä voi olla selkärangan välilevyn rappeuma tai pullistuma. Muita yleisiä syitä iskiaksen synnylle ovat muun muassa selän ylikuormittuminen jatkuvasti tai selän vahingoittuminen tapaturmassa, pitkäaikainen istuminen päivittäin, lihavuus, ahtauma lannerangassa, kasvaimet selkärangassa, selkänikaman siirtyminen jostain syystä pois samasta linjasta muiden nikamien kanssa, lihavuus ja diabetes.

Iskiaksen oireena voi esiintyä lievää tai polttavaa kipua alaselässä tai alaraajoissa (reidessä, pohkeessa, jalkaterässä tai pakarassa), lihasheikkoutta, lonkkakipua, suoliston toimintahäiriöitä ja virtsaamisvaivoja. Usein oireena esiintyy vain säteilevä kipu jalassa tai alaselässä. Kipu ei välttämättä tunnu lainkaan esimerkiksi kävellessä, mutta se voi alkaa vaivaamaan kun istuu vähänkin pidemmän aikaa paikallaan.

Vaikka iskias onkin usein hyvin ikävä vaiva, siitä yleensä pääsee eroon viimeistään parissa kuukaudessa. Iskiakseen hoitoon ja myös sen syntymisen ehkäisyyn auttaa säännöllinen liikunta ja jumppaaminen. Esimerkiksi hyvä päivttäinen jumppaohjelma, johon kuuluu muun muassa venyttelyä ja erilaisia liikesarjoja painojen kanssa, auttavat usein iskiakseen. Hyvä kiropraktikko voi tehdä potilaalle päivittäin suoritettavan harjoitteluohjelman, jonka ansiosta iskiaksesta pääsee mahdollisesti nopeammin eroon. Vaikka iskiaskivut olisivat koviakin, sänkyyn ei pitäisi jäädä vaan yrittää liikkua tarpeeksi. Kävely ja uinti ovat hyviä iskiaskivun lievittäjiä.

Iskiaskivusta kärsivän kannattaa myös kiinnittää suurta huomiota siihen, millaisella patjalla nukkuu. Nukkuessa ollaan pitkiä aikoja paikallaan ja esimerkiksi selän vääristynyt asento voi pahentaa iskiasta ja selkävaivoja. Patjan tulisi siis olla tarpeeksi kova ja sopiva selälle. Iskiasvaivasta kärsivälle sopii usein nukkuminen kyljellä ja jalat koukussa.

Iskiaskivun hoitoon voi kokeilla tavallisia tulehduskipulääkkeitä, mutta voi olla etteivät nämä auta. Jos esimerkiksi nukkuminen on mahdotonta säteilevän iskiaskivun vuoksi öisin, lääkäri voi määrätä keskushermostoon vaikuttavia opioideja, joiden vaikutuksesta kipu nopeasti häviää kokonaan väliaikaisesti. Opioideihin liittyy paljon sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi väsymystä, tokkuraa olotilaa, ajokyvyn heikkenemistä ja ummetusta.

Influenssa – Oireet ja hoito

Influenssan oireet ovat samantapaiset kuin flunssan eli nuhakuumeen, mutta usein kuumeilu ja lihassäryt esiintyvät influenssassa voimakkaampina. Influenssa ja hengitystietulehdus, jonka aiheuttaa influenssavirukset. Influenssa on helposti tarttuva tulehdus, ja sitä esiintyy joskus varsinkin talviaikaan epidemioina, kun ihmiset viettävät enemmän aikaa sisätiloissa ja ovat läheisessä kosketuksessa toisiinsa. Influenssa tarttuu helposti esimerkiksi yskän, aivastelun ja kosketuksen kautta.

Influenssan oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisiä oireita ovat:
- kuume (lämpötila yli 37,8 º c)
- päänsärky ja lihassäryt
- väsymys
- yskä ja kurkkukipu

Jos influenssan saanut henkilö on perusterve, säryt ja kuume kestävät yleensä muutaman päivän, mutta väsymys, nuha ja yskä voivat vaivata vielä pitkäänkin tämän jälkeen. Influenssasta johtuvat kuolemantapaukset ovat harvinaisia.

Influenssan hoidolla voi parantaa omaa oloaan, mutta minkäänlaisella hoitokeinolla ei influenssaa saa menemään hetkessä pois. Särkylääkkeillä, kuten parasetamolilla, voi kuumetta, päänsärkyä ja lihassärkyä. Riittävä nesteiden juominen ja lepääminen auttaa voimaan paremmin. Yskänlääkkeet saattavat auttaa yskänärsytykseen, yskä kuitenkin häviää ajan myötä ilman hoitoa.

Influenssa voi olla vaarallinen, jos tulehduksen saa pieni lapsi, vanhus, raskaana oleva nainen sekä henkilö, joilla on tiettyjä terveysongelmia, kuten astmaa tai muita keuhkosairauksia. Näillä ihmisillä influenssa voi aiheuttaa komplikaatioita, joista yleisin on keuhkokuume. Keuhkokuume on myös yleisempää henkilöillä, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä, kuten henkilöt joille on tehty elinsiirto.

Jos influenssaan liittyy seuraavia oireita, tulee ottaa yhteys lääkäriin:
- hengitysvaikeudet ja hengenahdistus
- kipu tai paine rinnassa tai vatsassa
- huimauksen ja sekavuuden tunne
- virtsaamisvaikeudet
- jatkuva oksentelu

Imusolmukesyöpä eli lymfooma – Oireet – Hodgkinin tauti

Imusolmukesyövän eli lymfooman oireita voivat olla kivuttomat patit iholla (suurentuneet ihosolmukkeet), kuume, paleleminen, kivut vatsassa, rinnassa tai selässä, huono ruokahalu, laihtuminen, hengitysvaikeudet, muutokset ihossa kuten punaiset laikut, kipu kylkiluiden alla (maksan tai pernan suurentuminen), turvonneet imusolmukkeet mahdollisesti eri puolilla kehoa, ihan kutiseminen, väsymyksen tunne, yskä, vatsan turvotus ja hikoilu.

Imusolmukesyövän syntyminen tapahtuu imusolmukkeissa tai imukudoksesta. Imusolmuke on pieni imukudoselin, joka on kotelon ympäröimä ja jonka läpi menee imunestettä.

Imusolmukesyövässä imusolmukkeet suurentuvat, ja tämän seurauksena tavallisia lymfooman oireita ovat esimerkiksi kainaloihin, nivustaipeisiin ja kaulalle syntyneet patit, jotka ovat kivuttomia. Jos havaitsee tällaisten pattien syntyneen, eivätkä ne lähde pois parinkaan viikon aikana, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin.

Joskus ihosolmukkeiden suurentumista ei voi ulkoisesti havaita, jos syöpä syntyy rintaontelossa, syvällä vatsassa tai muun elimen imukudoksessa. Tällöin ihosolmukkeiden suurentumisen voi todeta vain esimerkiksi tietokonekerroskuvauksella tai kaikukuvauksella. Tietokonekerroskuvauksen avulla voidaan selvittää kuinka laajalle imusolmukesyöpä on levinnyt. Luuydinnäytteen tai imusolmukenäytteen perusteella voidaan tehdä kattava diagnoosi henkilön lymfoomasta.

Imusolmukesyöpä voi esiintyä joko Hodgkinin tautina tai muuna imusolmukesyöpätyyppinä (non-Hodgkin-lymfooma). Lymfoomana Hodgkinin tauti on paljon harvinaisempi kuin muut imusolmukesyövät. Yleensä imusolmukesyöpää esiintyy noin 60-vuotiailla tai vanhemmilla, mutta syöpää voi esiintyä myös nuoremmilla, jopa lapsilla.

Imusolmukesyövän esiintyessä Hodgkinin tautina, syövän oireita on vaikea havaita lukuunottamatta imusolmukkeiden suurentumista. Muissa ihosolmukesyövissä oireita voi olla paljonkin erilaisia ja syöpä voi esiintyä eri elimissä eikä vain imusolmukkeissa.

Ilmavaivat – Hoito – Turvotus, vatsakipu ja ruokavalio

Tavallisesti ihmiselle muodostuu kaasua ruoansulatuskanaan alle litra päivässä. Kaasut päästellään ulos peräsuolen kautta. Syy suolikaasun syntyyn ovat pääosin paksusuolen bakteerit. Ilmavaivoista yleisesti puhuttaessa tarkoitetaan monesti ilmavaivoja jotka ovat normaalia pahempia, ja voivat aiheuttaa esimerkiksi vatsan turvotusta, vatsakipua ja muita oireita.

Normaalia suurempi kaasun määrä suolistosta johtuu yleensä nautitusta ravinnosta. Paljon kaasua aikaansaava ravinto on esimerkiksi palkokasvit, jonka aineet siirtyvät ohutsuolen kautta ravinnoksi bakteereille. Myös maitotuotteet voivat aiheuttaa ylisuurta kaasun muodostumista. Vaikka ruokavalio onkin terveellinen, se voi sisältää paljon ruoka-aineita joiden vuoksi kaasua pääsee syntymään normaalia enemmän suolistoon. Tällöin voi kokeilla muuttaa ruokavaliotaan niin, ettei se sisällä niin paljon ruoka-aineita jotka synnyttävät paljon kaasua. Näitä paljon suolikaasua mahdollisesti synnyttäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi pavut (hernekeitto), täyshyvä- ja ruisleivät, kananmuna, kukkakaali ja parsakaali. Myös olut ja hiilihappoa sisältävät juomat kuten limonadi, aiheuttavat monesti paljon kaasua suolistoon. Jos ilmavaivat ovat jatkuvia ja haittaavat tavallista elämää suuresti, kannattaa muuttaa ruokavaliotaan niin, että korvaa nämä paljon kaasua aikaansaavat aineet muilla ruoka-aineilla kokeeksi ainakin joksikin aikaa.

Apu epätavallisen suurille ilmavaivoille voi löytyä siis muuttamalla ruokavaliotaan. Täytyy ottaa kuitenkin huomioon, että nautitun ravinnon vaikutukset eivät tapahtu heti, vaan menee yleensä jopa useita tunteja ennen kuin voi todeta synnyttääkö ruokavalio ylisuuria ilmavaivoja vai ei. Myös liian nopea syöminen voi synnyttää paljon kaasua, joten aterian nauttiminen tulisi tehdä aivan rauhalliseen tahtiin.

Vatsan turvotus ei ole mitenkään harvinaista, vaan siitä kärsii silloin tällöin melko suuri osa ihmisistä. Syynä voi olla lisääntynyt kaasu suolistossa, tai myös esimerkiksi ärtynyt paksusuoli tai usein myös laktoosi-intoleranssi. Jos vatsan turvotusta tapahtuu usein, kannattaa mennä lääkärin tutkittavaksi. Jos vatsan turvotus johtuu liiallisesta suolikaasusta, tähän voi auttaa liikunnan lisääminen, sillä liikunta edesauttaa suolen toimintaa. Liikunnan vaikutus turvotukseen tapahtuu kuitenkin viiveellä vähitellen, kun liikuntaharrastus on säännöllistä.

Ilmavaivoihin on toki myös kehitetty lääkkeitä kuten esimerkiksi Cuplaton, jossa vaikuttavana aineena on dimetikoni. Dimetikoni ei poista ilmavaivoja kokonaan, hajoittaa suoliston kaasukuplia, joka tuo yleensä helpotuksen ilmavaivoihin. On myös olemassa tietynlaisia ruoansulatusentsyymejä, jotka auttavat ruoansulatusvaivoihin ja ehkäisevät vatsakipua, vatsan turvotusta ja ilmavaivojen syntymistä.

Yleensä pahojenkaan ilmavaivojen vuoksi ei tarvitse mennä lääkäriin, vaan hoidoksi auttaa ruokavalion ja elämäntapojen muutos, ja myös apteekista saatavat ilmavaivoihin soveltuvat lääkkeet. Jos ilmavaivat aiheuttavat nopeita ja kovia vatsakipuja, peräsuolen kautta tulee esimerkiksi ulosteessa limaa tai verta, tai jos pahat ilmavaivat eivät hellitä tehokkaan itse hoidon ansiosta, tulee hakeutua lääkäriin.

Ihosyöpä – Oireet – Ihosyövän tunnistaminen

Ihossa esiintyvät kasvaimet eivät ole harvinaisia ja monet niistä ovat vaarattomia, eikä niistä ole muuta kuin ulkonäöllistä haittaa. Jotkin ihon kasvaimista voivat kuitenkin olla ihosyöpiä, pahanlaatuisia kasvaimia. Merkittävimmät ihosyöpätyypit ovat tyvisolu- ja okasolusyöpä, sekä melanooma. Vaikka ihosyövän syntyyn voi olla monta eri syytä, yksi suurimmista syistä siihen on ihon altistuminen auringonvalolle. Lisääntynyt solariumin käyttö ja auringonotto onkin lisännyt ihosyövän esiintymistä viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihosyövän toteaminen ja muutosten havaitseminen syövän varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta ihosyöpää voidaan hoitaa asianmukaisesti.

Tyvisolusyövän ja okasolusyövän alkuvaiheessa tapahtuu ihon hidasta muuttumista, jota on usein vaikea havaita heti muutoksen hitaudesta johtuen. Ihosyöpä voi esiintyä missä päin kehoa tahansa, mutta usein sitä ilmenee alueilla jotka ovat altistuneet auringonvalolle, kuten esimerkiksi käsissä tai kasvoissa. Tyvisolusyövän ja okasolusyövän oireet voivat näkyä ihossa olevina rupina, haavoina ja ihon värin muuttumisena. Ihosyöpä voi synnyttää ihoon haavan, joka ei parane.

Melanooma liittyy ihosyöpätyyppinä luomiin. Melanooma voi syntyä vanhaan luomeen, jonka seurauksena luomi voi kasvaa, sen muoto voi muuttua ja luomi saattaa alkaa kutista, verestää ja hilseillä. Myös luomen vanha ulkonäkö muuttuu ja se voi myös kovettua ja muuttua araksi. Melanooma voi syntyä iholle myös uuden luomen muodossa. Tällainen luomi voi muuttua tummasävyiseksi ja rajaltaan epätarkaksi. Luomesta voi myös erittyä visvaa ja siitä voi vuotaa myös verta.

Ihosyövän tunnistaminen tapahtuu siis havaitsemalla kehon ihon ja limakalvorajojen muutokset. Melanooman syntymisen voi havaita tarkkailemalla luomien muutoksia. Okasolusyöpä ilmaantuu usein auringon vaurioittamille alueille ihossa, mutta myös terveen näköiseen ihon kohtaan, huuleen tai se voi syntyä kroonisesta haavasta. Tyvisolusyöpä esiintyy monesti pienenä ja tasaisena ihossa olevana pahkurana, jossa voi näkyä pieniä verisuonia ja pieni kohollaan oleva viiva.

Ientulehdus – Oireet ja hoito – Ientulehduksen ehkäisy

Ientulehdus johtuu hampaan pinnalle kertyneestä liiallisesta plakista eli bakteeripeitteistä. Ientulehdus saa aikaan verenvuodon ikenestä, joka johtuu bakteerien aikaansaamasta ärsytyksestä ikenessä. Ientulehduksessa tapahtuva verenvuoto on kuitenkin elimistön puolutusreaktio, jossa elimistö puolustautuu suurelta osin valkosolujen avulla tuhoten haitallisia bakteereja.

Ientulehduksen oireina esiintyy ikenen turpoamista, punoittamista ja verenvuotoa ikenestä. Verenvuoto johtuu veren pakkautumisesta ienkudokseen. Ientulehduksen voi todeta usein silloin, kun harjaa hampaitaan ja ikenestä vuotaa verta. Ientulehdus voi olla vain paikallinen rajoittuen vain yhden hampaan kohdalle, esimerkiksi ikenen alla olevan hammaskiven aiheuttamana. Jos hampaita ei hoideta harjaamalla moneen päivään, voi esiintyä joka puolella ienrajoissa.

Ientulehduksen hoito tapahtuu poistamalla bakteeripeitteet hampaan pinnalta. Ientulehduksen voi hoitaa itsekin menemättä hammaslääkäriin harjaamalla hampaat ja ienrajat pehmeällä harjalla sekä puhdistamalla hampaiden välit esimerkiksi hammastikuilla. Hampaiden säännöllinen harjaus aamuin ja illoin myös ehkäisee tehokkaasti ientulehduksen syntymistä. Sähköhammasharjan käyttö on tavallista perinteistä hammasharjaa tehokkaampaa. Ientulehduksen aiheuttama verta vuotava kohta tulisi puhdistaa tavallista paremmin ja useammin, jotta bakteeriärsytys lakkaisi, tulehdus paranisi ja tämän seurauksena myös verenvuoto ikenestä loppuisi.

Mikäli verenvuoto ikenestä ei tavallista useimmin tehdyn huolellisen harjauksen ansiosta kuitenkaan lopu yhdessä viikossa, kannattaa varata aika hammaslääkärille. Ien ja sen tulehduskohta voivat myös olla niin arkoja haavaumista, että kohdan harjaaminen voi sattua. Hammaslääkärin opastuksella tulehduskohtaa voidaan puhdistaa myös jonkin aikaa klooriheksidiinihuuhtelun avulla, jolloin mekaanista hankausta tulehduskohtaan ei tapahdu. Joissain tapauksissa plakin poistaminen on vaikeaa esimerkiksi hammaspaikan sauman tai hammaskiven vuoksi. Tällöin nämä ientulehduksen paranemista ja bakteeripeitteiden poistamista vaikeuttavat kohdat poistetaan hammaslääkärin toimesta.

Huuliherpes – Oireet ja hoito – Herpeksen tarttuminen

Huuliherpes on herpes eli yskänrokko, joka esiintyy huulessa. Herpes voisi esiintyä myös muuallakin kehossa, kuten esimerkiksi muualla kasvojen alueella tai sukuelimissä. Yskänrokkovirus HSV1 aiheuttaa herpeksen yleensä kasvoihin.

Ihminen saa HSV1-tartunnan yleensä lapsena, jolloin se ei aiheuta oireita. Vanhempana saatu tartunta voi aiheuttaa jopa voimakkaan infektion. Melkein kaikki ihmiset ovat saaneet HSV1-tartunnan ja kantavat virusta elimistössään. Immuunipuolustuksen heiketessä esimerkiksi auringon ultraviolettisäteilyn tai flunssan takia, aktivoitunut virus siirtyy limakalvolle tai ihoon hermoa pitkin. Herpeksen esiintyminen ei siis ole mitenkään harvinainen asia, vaan suurella osalla ihmisistä jonkinlainen herper, esimerkiksi juuri huuliherpes, voi esiintyä ainakin kerran elämän aikana.

Herpes on helppo tunnistaa esimerkiksi huulessa. Huuliherpes muistuttaa suuresti märkärupea, joka on syntynyt huuleen syntyneen rakkulan puhkeamisen seurauksena.

Huuliherpeksen ensioireita ovat herpeskohdan kutina, kirvely ja myös ihon tunnottomuus. Pian huuleen ilmestyy rakkula tai useita rakkuloita. Kun punainen ja kutiava rakkula puhkeaa, niiden paikalle syntyy rupi.

Huuliherpes, kuten muuallakin kehossa esiintyvät herpekset parantuvat itsekseen ilman hoitoa lyhimmillään muutamassa päivässä ja pisimmillään muutamassa viikossa. Apteekista voi kuitenkin ostaa ilman reseptiä herpeksen hoitoon tarkoitettua voidetta (asikloviiriä tai pensikloviiriä) jota sivellään herpekseen heti kun ensimmäiset merkit herpeksestä ilmaantuvat. Voidetta voidellaan useita kertoja päivässä muutaman päivän ajan. Voiteen avulla herpeksestä pääsee yleensä hieman nopeammin eroon.

Huuliherpes tarttuu helposti kosketustartuntana. Esimerkiksi suutelua henkiön kanssa, jolla on huuliherpes, tulisi välttää. Lisäksi tarttuminen voi tapahtua myös vaikkapa astioiden, huulipunan, pyyheliinojen ja muiden esineiden kautta joihin huulessa oleva herpes on mahdollisesti ollut kosketuksissa. Huuliherpes voi myös tarttua toiseen ihmiseen huuliherpespotilaan käsien kautta, jos tämä on ensin koskettanut herpestään ja sen jälkeen vaikkapa kätellyt toista. Käsien peseminen onkin tärkeää, jos on ensin huuliherpestään esimerkiksi raapinut. Kun herpeksen aiheuttamat rakkulat ovat kuivuneet, herpes ei enää tartu.

Homealtistus – Oireet ja hoito – Homeen aiheuttamat oireet

Homealtistus tarkoittaa henkilön altistumista sieni- ja homeitiöille, joita voi esiintyä rakennuksissa joissa on ilmennyt kosteusvaurioita. Kosteusvauriot edesauttavat home- ja sieni-itiöiden syntyä, jotka voivat leijailla ilmassa hyvinkin pitkiä aikoja ja päätyä myös rakennuksessa olevan ihmisen elimistöön. Nämä itiöt kuormittavat ihmisen elimistöä vakavasti ja vaarantavat terveyden. Yhtenä syynä rakennusten kosteusvaurioihin ja homeen esiintymiseen pidetään teollisessa rakentamisessa käytettyjä materiaaleja, joita ei ennen käsityövaltaisen rakentamisen aikaan käytetty.

Homealtistuksen seurauksena tapahtuu elimistön immuniteetin ja puolustuskyvyn heikkeneminen, joka johtaa infektiosairauksiin ja luonnollisen bakteerikannan vääristymiseen. Tämä voi johtaa vakaviin sairauksiin. Homealtistukseen liittyy myös monesti myrkyllisiä itiöiden mukana elimistöön leviäviä aineita, joiden seurauksena oireina voi esiintyä muun muassa aineenvaihduntasairauksia, vatsakipua, laihtumista, kiputiloja, kurkku- ja keuhkovaivoja, mieliala- ja uniongelmia, neurologisia oireita, päänsärkyä, suolistovaivoja, silmien oireilua, yleistä pahoinvointia, ruokahaluttomuutta ja äänen käheytymistä.

Jos rakennuksessa (esimerkiksi koulu, omakotitalo jne) on todettu esiintyvän hometta, on homealtistukselle joutumisen estämiseksi tai jo syntyneen altistumisen hoitamiseksi kaikkein tärkeintä, että henkilö pysyy poissa home- ja sieni-itiöitä sisältävistä tiloista pysyvästi.